Kaiken järjen mukaan mun pitäisi istua tällä hetkellä USA:ssa uuden host-perheeni luona ja (ainakin yrittää) elää mahdollisimman amerikkalaista elämää. Toisin kävi. Täällä mä istun oman (vuokra-)asuntoni sängyllä ja pää sauhuten pohdin, että mitä tapahtui?
Eilinen ja tämä päivä ovat olleet erittäin vaikeita - tän USA-jutun suhteen siis. Itsekseni olen vetänyt sellasia apinaraivareita, että mitä hittoa mä vielä täällä Suomessa teen?! Eilen töissä sitten pyöriteltyäni asiaa tarpeeksi kauan (5h), päädyin siihen tulokseen, että kun vuokrasopimukseni ensi vuoden elokuun lopussa tulee päätökseen (mulla siis määräaikainen sopimus 31.8.2010 asti, jonka jälkeen jatkuu voimassa "toistaiseksi" eli olen nyt vuoden ns. koeajalla), niin tämä tyttö vois nyt OIKEASTI ottaa ja sanoa Adiós tälle kaikelle täällä Suomessa, ja ottaa vähän omaa aikaa USA:n puolella.
Plan on tällä hetkellä siis se, että jos nyt vielä joulun jälkeen tuntuu tältä, niin uudestaan vaan paperit vetämään. Toisaalta jos tää fiilis jatkuu nyt pidempään näin, niin tuskin odotan edes jouluun asti, vaan laitan papereita vetämään varmaan jo ens viikolla? Ehkäpä, ehkäpä. Nyt olisi ainakin tarpeeksi aikaa löytää host-perhe, eikä tarttis jännittää, että meneekö pieleen - jälleen kerran.
En vain saa sitä ajatusta pois päästäni, että jos en nyt lähde, niin tulen katumaan sitä myöhemmin ja kysymään itseltäni, että miksen koskaan lähtenyt?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste USA. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste USA. Näytä kaikki tekstit
25. syyskuuta 2009
5. heinäkuuta 2009
Sunday, July 5th, 2009
Tänäänhän tuli tasan 3 vuotta siitä, kun viimeksi suuntasimme USA:han. Tuntuu hassulta (mutta todella positiiviselta) ajatella, että pian (toivottavasti!) olen siellä jälleen.
Eilen illalla päädyin muutaman mutkan kautta O:n ja J:n kanssa paikalliseen baariin. Siellä törmäsin useisiin tuttuihin ja hieman tahmean alun jälkeen pääsi allekirjoittanutkin vauhtiin. Juomien itsensä määrä oli vähäinen, mutta se, miten ne käytettiin, vaikutti humalatasoon valtavasti - halvalla päästiin humalaan nähden! :-D
Kaikki master ideathan tulevat juuri tällaisessa pienessä (kauniissa) sievässä, ja jälleen kerran pääsin väläyttelemään älynlahjojani, kun päätin sitten kävellä ilman kenkiä keskustasta kotiin (matkaan n. 3-4km) - kengät kun olivat hiertäneet rakot mun jalkoihin jo alkuillasta. No ei siinä vielä mitään. Ajattelin myös olla ajattelevainen tytär, ja ottaa postilaatikosta aamunlehden, ja viedä sen valmiiksi sisään, jotta ei tarvitse porukoiden raahautua ulos asti sitä hakemaan. Sain lehden ja itseni sisään, ja sitten muutaman (älyttömän) sähköpostiviestin lähetettyäni pääsin vihdoin nukkumaan. Kello tais jo sillon olla lähempänä 6am (ainakin Facebook väittää, että olen ollut koneella 05:17am :-D).
Heräilin sitten jo joskus 10am aikaan ja raahustin keittiöön hakemaan vettä. Porukat siinä sitten kyseli, että olenko nähnyt päivänlehteä. Ihmettelin, että mitä ne sitä kyselee kun minähän sen jo toin sisään. Sitten ne kertoi, että olivat soittaneet K-U:lle ja pyytäneet uutta lehteä, kun eivät löytäneet sitä mistään ja ajattelivat että K-U:lla oltais (jälleen kerran) ryssitty meidän lehden kanssa. Siinä sitten hetken aikaa tuumailin, suuntasin eteiseen (en tiedä miksi :-D) ja kävin kattomassa kenkiäni. OLEN NERO. Siellä se lehti oli mun saappaan sisässä :-DD Repesin totaalisesti ja kiikutin lehden keittiöön ja kysyin että "Tätäkö te etitte?". Siinä repeili itse kukin. Mutta ainakin selvisi lehden mysteerinen katoaminen. :-D
Tyhjensin huoneeni tossa pari päivää sitten ja pakkasin elämäni pahvilaatikkoihin. Tämä tyttö kun joutuu luopumaan omasta huoneestaan lähdön koittaessa, jotta sisko ja veli saavat vihdoin omat huoneet. Tänään saatiin sitten äidin kanssa siirrettyä mun pahvilaatikkovuoreni (= elämäni) autotalliin odottamaan seuraavaa kuskaamista/purkamista (mikä tapahtuu luultavasti vasta sitten kun palaan Amerikasta). Huone näyttää tällä hetkellä todella autiolta ja ei-omalta-huoneelta. D: Mutta uhrauksia on tehtävä... :-D
Eilen illalla päädyin muutaman mutkan kautta O:n ja J:n kanssa paikalliseen baariin. Siellä törmäsin useisiin tuttuihin ja hieman tahmean alun jälkeen pääsi allekirjoittanutkin vauhtiin. Juomien itsensä määrä oli vähäinen, mutta se, miten ne käytettiin, vaikutti humalatasoon valtavasti - halvalla päästiin humalaan nähden! :-D
Kaikki master ideathan tulevat juuri tällaisessa pienessä (kauniissa) sievässä, ja jälleen kerran pääsin väläyttelemään älynlahjojani, kun päätin sitten kävellä ilman kenkiä keskustasta kotiin (matkaan n. 3-4km) - kengät kun olivat hiertäneet rakot mun jalkoihin jo alkuillasta. No ei siinä vielä mitään. Ajattelin myös olla ajattelevainen tytär, ja ottaa postilaatikosta aamunlehden, ja viedä sen valmiiksi sisään, jotta ei tarvitse porukoiden raahautua ulos asti sitä hakemaan. Sain lehden ja itseni sisään, ja sitten muutaman (älyttömän) sähköpostiviestin lähetettyäni pääsin vihdoin nukkumaan. Kello tais jo sillon olla lähempänä 6am (ainakin Facebook väittää, että olen ollut koneella 05:17am :-D).
Heräilin sitten jo joskus 10am aikaan ja raahustin keittiöön hakemaan vettä. Porukat siinä sitten kyseli, että olenko nähnyt päivänlehteä. Ihmettelin, että mitä ne sitä kyselee kun minähän sen jo toin sisään. Sitten ne kertoi, että olivat soittaneet K-U:lle ja pyytäneet uutta lehteä, kun eivät löytäneet sitä mistään ja ajattelivat että K-U:lla oltais (jälleen kerran) ryssitty meidän lehden kanssa. Siinä sitten hetken aikaa tuumailin, suuntasin eteiseen (en tiedä miksi :-D) ja kävin kattomassa kenkiäni. OLEN NERO. Siellä se lehti oli mun saappaan sisässä :-DD Repesin totaalisesti ja kiikutin lehden keittiöön ja kysyin että "Tätäkö te etitte?". Siinä repeili itse kukin. Mutta ainakin selvisi lehden mysteerinen katoaminen. :-D
Tyhjensin huoneeni tossa pari päivää sitten ja pakkasin elämäni pahvilaatikkoihin. Tämä tyttö kun joutuu luopumaan omasta huoneestaan lähdön koittaessa, jotta sisko ja veli saavat vihdoin omat huoneet. Tänään saatiin sitten äidin kanssa siirrettyä mun pahvilaatikkovuoreni (= elämäni) autotalliin odottamaan seuraavaa kuskaamista/purkamista (mikä tapahtuu luultavasti vasta sitten kun palaan Amerikasta). Huone näyttää tällä hetkellä todella autiolta ja ei-omalta-huoneelta. D: Mutta uhrauksia on tehtävä... :-D
22. kesäkuuta 2009
Monday, June 22nd, 2009
Working on plan B!
Tosiaan, olen kyllästynyt tähän ASSE:n touhuun niin totaalisesti, että ajattelin vaihtaa järjestöä. Jo ennestään tuttuun Cultural Care:een olisin vaihtamassa. Sinänsä vähän hiertää, että viime kertainen reissu tuntui järjestön osalta menevän ihan penkin alle, mutta tietenkin kyseessä on kaksi täysin erilaista asiaa - kielimatka ja au pair -vuosi. Mulle on sovittu haastattelu tän viikon torstaille klo 14:00. Pääsen töistä 12, joten taidan ottaa 12:41 junan Helsinkiin, ja pyöriä siellä sitten aikaa kuluttaen siihen asti, että on aika pinkaista toimistolle.
Matkaan on ilmestynyt myös pieni mutta. Tai mutka - miten vain. Ehdin jo nimittäin hehkuttaa tuosta Atlantan perheestä ex-host-mommalleni, mutta pian siis lähetin perään viestiä, että se oli feikki jne. No ex-host-mom oli tietenkin järkyttynyt, että miten tollasta voi tapahtua, mutta pian sen jälkeen pääsikin vauhtiin. Hän ilmoitti, että heistä olisi todella hienoa ja "coolia" (niin kuin hän asian ilmaisi :-D), jos minä palaisin takaisin Kaliforniaan ja rupeasin heidän au pairikseen. Plussia tästä jutusthan löytää monia, todella monia. Enemmän kuin miinuksia. Pakko on kuitenkin korostaa, että mulla on syyni miksi haluaisin juuri Georgiaan tai South/North Carolinaan (syitä, joita en siis aio täällä kiljua ääneen - halusitte tietää ne miten paljon tahansa tai ette :-D). Joten tällä hetkellä voisin sanoa olevani aika sekaisin.
Mitä mieltä olette, lähdenkö takaisin Kaliforniaan tuttuun, varmasti mukavaan (ja mut haluavaan!) perheeseen vai otanko riskin ja hyppään kohti tuntematonta tietämättä, että pääsenkö lähellekään Georgiaa tai South/North Carolinaa?
Tosiaan, olen kyllästynyt tähän ASSE:n touhuun niin totaalisesti, että ajattelin vaihtaa järjestöä. Jo ennestään tuttuun Cultural Care:een olisin vaihtamassa. Sinänsä vähän hiertää, että viime kertainen reissu tuntui järjestön osalta menevän ihan penkin alle, mutta tietenkin kyseessä on kaksi täysin erilaista asiaa - kielimatka ja au pair -vuosi. Mulle on sovittu haastattelu tän viikon torstaille klo 14:00. Pääsen töistä 12, joten taidan ottaa 12:41 junan Helsinkiin, ja pyöriä siellä sitten aikaa kuluttaen siihen asti, että on aika pinkaista toimistolle.
Matkaan on ilmestynyt myös pieni mutta. Tai mutka - miten vain. Ehdin jo nimittäin hehkuttaa tuosta Atlantan perheestä ex-host-mommalleni, mutta pian siis lähetin perään viestiä, että se oli feikki jne. No ex-host-mom oli tietenkin järkyttynyt, että miten tollasta voi tapahtua, mutta pian sen jälkeen pääsikin vauhtiin. Hän ilmoitti, että heistä olisi todella hienoa ja "coolia" (niin kuin hän asian ilmaisi :-D), jos minä palaisin takaisin Kaliforniaan ja rupeasin heidän au pairikseen. Plussia tästä jutusthan löytää monia, todella monia. Enemmän kuin miinuksia. Pakko on kuitenkin korostaa, että mulla on syyni miksi haluaisin juuri Georgiaan tai South/North Carolinaan (syitä, joita en siis aio täällä kiljua ääneen - halusitte tietää ne miten paljon tahansa tai ette :-D). Joten tällä hetkellä voisin sanoa olevani aika sekaisin.
Mitä mieltä olette, lähdenkö takaisin Kaliforniaan tuttuun, varmasti mukavaan (ja mut haluavaan!) perheeseen vai otanko riskin ja hyppään kohti tuntematonta tietämättä, että pääsenkö lähellekään Georgiaa tai South/North Carolinaa?
20. kesäkuuta 2009
Saturday, June 20th, 2009 part II
Ette usko tätä ikinä (Nora sinä varsinkaan!) - SAIN ÄSKEN SÄHKÖPOSTIA ATLANTASTA, GEORGIASTA (ja sehän on kuulemma vain 2h ajomatkan päässä South Carolinan Columbiasta ;-D)!! Perheeseen kuuluu isä (43), äiti (42) sekä kaksi poikaa (9 ja 13).
Olen tällä hetkellä todella sekaisin ja pulssi on varmasti ainakin 200, joten voisin melkeinpä lopettaa kirjoittamisen tällä erää tähän, ja jatkaa sitten kun olen ensin rauhoittunut hieman :----D
***UPDATE (7:55pm): Noniin, jatketaan :-D Elikkä perheen isä työskentelee CNN:llä ja äiti osa-aikaisena jossain kiinteistönvälittäjä firmassa. Isä mainitsi jotain basic juttuja mistä pojat pitää, ja tässä kohtaa voin todeta, että pojat on tosiaan poikia - listalle nimittäin kuuluivat mm. legot, Transformersit ja Star Wars. Mutta yllätyksekseni myös kokkailu! Harrastuksiin kuului Tae Kwon Do, flag football ja noiden lisäksi he harjoittelevat tällä hetkellä myös soittamaan pianoa.
Sähköpostiin isä oli liittänyt kuvia kaikista perheenjäsenistä, talosta sekä huoneesta ja kylpyhuoneesta, jotka tulevat olemaan mun käytössä. Todella mukavanoloisia ja näköisiä ihmisiä. Isä vakuutti jo tuolla ensimmäisellä sähköpostillaan. Töitä olisi ma-pe klo 8am - 4pm, eli ihan normaali työpäivä. Viikonloput vapaana. Ja mulla on myös käytössä oma auto. Lupailivat myös kännykkää ja tietokonetta käyttööni. Ja talohan on ihan älyttömän kokoinen linna :-D Taidan tarvita kartan, etten eksy. Haha. Perhe myös totesi, että jos/kun he matkustavat (USA:ssa ja USA:n ulkopuolelle), niin minä lähden heidän kanssaan.
Noh, nyt vain seuraavaa sähköpostiviestiä odotellessa :-) ÄÄÄÄ!
Olen tällä hetkellä todella sekaisin ja pulssi on varmasti ainakin 200, joten voisin melkeinpä lopettaa kirjoittamisen tällä erää tähän, ja jatkaa sitten kun olen ensin rauhoittunut hieman :----D
***UPDATE (7:55pm): Noniin, jatketaan :-D Elikkä perheen isä työskentelee CNN:llä ja äiti osa-aikaisena jossain kiinteistönvälittäjä firmassa. Isä mainitsi jotain basic juttuja mistä pojat pitää, ja tässä kohtaa voin todeta, että pojat on tosiaan poikia - listalle nimittäin kuuluivat mm. legot, Transformersit ja Star Wars. Mutta yllätyksekseni myös kokkailu! Harrastuksiin kuului Tae Kwon Do, flag football ja noiden lisäksi he harjoittelevat tällä hetkellä myös soittamaan pianoa.
Sähköpostiin isä oli liittänyt kuvia kaikista perheenjäsenistä, talosta sekä huoneesta ja kylpyhuoneesta, jotka tulevat olemaan mun käytössä. Todella mukavanoloisia ja näköisiä ihmisiä. Isä vakuutti jo tuolla ensimmäisellä sähköpostillaan. Töitä olisi ma-pe klo 8am - 4pm, eli ihan normaali työpäivä. Viikonloput vapaana. Ja mulla on myös käytössä oma auto. Lupailivat myös kännykkää ja tietokonetta käyttööni. Ja talohan on ihan älyttömän kokoinen linna :-D Taidan tarvita kartan, etten eksy. Haha. Perhe myös totesi, että jos/kun he matkustavat (USA:ssa ja USA:n ulkopuolelle), niin minä lähden heidän kanssaan.
Noh, nyt vain seuraavaa sähköpostiviestiä odotellessa :-) ÄÄÄÄ!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
