- Infotilaisuuteen varattu paikka 14.11. klo 12 alkaen.
- Uusi hakupaketti lähetetty postissa.
- Ja ei kun odottamaan (jälleen kerran), kyllä se syksy 2010 sieltä vielä tulee... :-D
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Odotus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Odotus. Näytä kaikki tekstit
29. syyskuuta 2009
25. syyskuuta 2009
Friday, September 25th, 2009
Kaiken järjen mukaan mun pitäisi istua tällä hetkellä USA:ssa uuden host-perheeni luona ja (ainakin yrittää) elää mahdollisimman amerikkalaista elämää. Toisin kävi. Täällä mä istun oman (vuokra-)asuntoni sängyllä ja pää sauhuten pohdin, että mitä tapahtui?
Eilinen ja tämä päivä ovat olleet erittäin vaikeita - tän USA-jutun suhteen siis. Itsekseni olen vetänyt sellasia apinaraivareita, että mitä hittoa mä vielä täällä Suomessa teen?! Eilen töissä sitten pyöriteltyäni asiaa tarpeeksi kauan (5h), päädyin siihen tulokseen, että kun vuokrasopimukseni ensi vuoden elokuun lopussa tulee päätökseen (mulla siis määräaikainen sopimus 31.8.2010 asti, jonka jälkeen jatkuu voimassa "toistaiseksi" eli olen nyt vuoden ns. koeajalla), niin tämä tyttö vois nyt OIKEASTI ottaa ja sanoa Adiós tälle kaikelle täällä Suomessa, ja ottaa vähän omaa aikaa USA:n puolella.
Plan on tällä hetkellä siis se, että jos nyt vielä joulun jälkeen tuntuu tältä, niin uudestaan vaan paperit vetämään. Toisaalta jos tää fiilis jatkuu nyt pidempään näin, niin tuskin odotan edes jouluun asti, vaan laitan papereita vetämään varmaan jo ens viikolla? Ehkäpä, ehkäpä. Nyt olisi ainakin tarpeeksi aikaa löytää host-perhe, eikä tarttis jännittää, että meneekö pieleen - jälleen kerran.
En vain saa sitä ajatusta pois päästäni, että jos en nyt lähde, niin tulen katumaan sitä myöhemmin ja kysymään itseltäni, että miksen koskaan lähtenyt?
Eilinen ja tämä päivä ovat olleet erittäin vaikeita - tän USA-jutun suhteen siis. Itsekseni olen vetänyt sellasia apinaraivareita, että mitä hittoa mä vielä täällä Suomessa teen?! Eilen töissä sitten pyöriteltyäni asiaa tarpeeksi kauan (5h), päädyin siihen tulokseen, että kun vuokrasopimukseni ensi vuoden elokuun lopussa tulee päätökseen (mulla siis määräaikainen sopimus 31.8.2010 asti, jonka jälkeen jatkuu voimassa "toistaiseksi" eli olen nyt vuoden ns. koeajalla), niin tämä tyttö vois nyt OIKEASTI ottaa ja sanoa Adiós tälle kaikelle täällä Suomessa, ja ottaa vähän omaa aikaa USA:n puolella.
Plan on tällä hetkellä siis se, että jos nyt vielä joulun jälkeen tuntuu tältä, niin uudestaan vaan paperit vetämään. Toisaalta jos tää fiilis jatkuu nyt pidempään näin, niin tuskin odotan edes jouluun asti, vaan laitan papereita vetämään varmaan jo ens viikolla? Ehkäpä, ehkäpä. Nyt olisi ainakin tarpeeksi aikaa löytää host-perhe, eikä tarttis jännittää, että meneekö pieleen - jälleen kerran.
En vain saa sitä ajatusta pois päästäni, että jos en nyt lähde, niin tulen katumaan sitä myöhemmin ja kysymään itseltäni, että miksen koskaan lähtenyt?
5. toukokuuta 2009
Tuesday, May 5th, 2009
Tänään viettelin vapaapäivää ja piipahdinkin Helsingissä. :) Juna-asemmalla törmäisin vanhaan tuttuuni, joka vasta vähän aikaa sitten kotiutui Australia-Uusi-Seelanti -reissultaan. Päädyttiin vaihtelemaan kuulumisia, ja hämmästyksekseni sain todeta, että samat on suunnitelmat - Pohjois-Amerikkaan au pairiksi. Mulla asiat sen verran edellä, että odottelen perheiltä yhteydenottoja, kun kaveri oli taasen vasta menossa haastatteluun.
Pitkästä aikaa oli oikeasti mukava päivä. Aurinko paistoi, oli suhteellisen lämmintä (meidän mittari näytti auringossa +17), vaikka tuulikin aika paljon. Shoppailin äidille äitienpäivälahjan, ja vähän vaatekaupoissakin tuli pyörittyä (kaikkea kivaa oli tarjolla, mutta pakko oli jättää kauppaan, kun rahaa pitää yrittää säästää tulevaa Amerikan reissua varten).
Alan jo hieman turhautua tähän odottamiseen. Olen enemmän toiminnan ihminen ja siksi ottaakin aivoon, kun en voi itse enää tehdä mitään muuta kuin odottaa kuin kuuta nousevaa, että edes joku perhe ottaisi yhteyttä. Toisaalta tähänkin saattaa vaikuttaa, että pistin aluetoiveiksi 1. South Carolina, 2. North Carolina ja 3. Georgia. Hieman normaalista poikkeavia, mutta toivon, että se koituu mulle itselleni vain hyödyksi. Tietenkin olen avoin kaikille yhteydenotoille, mutta toivon peukut ja varpaat pystyssä, että mahdolliset yhdeydenotot tapahtuisivat edellämainitulta suunnalta.
Äääähhh... Kohta luovun jo toivosta.
Lueskelin tuolla AuPair USA -foorumilla noista matkabiiseistä. Itse taisin tänään löytää omani. Olenhan tämän jo aiemminkin kuullut, mutta vappuna iski ja kovaa. Nyt olen tämän päivän popitellut tätä melkein taukoamatta ja on niin matkafiilis että alta pois! Tietenkin tuntuu haikealta ajatella, että olen mahdollisesti reilun 3kk päästä lentokoneessa matkalla kohti elämäni seikkailua ja että kaverimurut jää tänne kylmään Suomeen. Kyllä tää Suomi on Koti aina<3>
Pitkästä aikaa oli oikeasti mukava päivä. Aurinko paistoi, oli suhteellisen lämmintä (meidän mittari näytti auringossa +17), vaikka tuulikin aika paljon. Shoppailin äidille äitienpäivälahjan, ja vähän vaatekaupoissakin tuli pyörittyä (kaikkea kivaa oli tarjolla, mutta pakko oli jättää kauppaan, kun rahaa pitää yrittää säästää tulevaa Amerikan reissua varten).
Alan jo hieman turhautua tähän odottamiseen. Olen enemmän toiminnan ihminen ja siksi ottaakin aivoon, kun en voi itse enää tehdä mitään muuta kuin odottaa kuin kuuta nousevaa, että edes joku perhe ottaisi yhteyttä. Toisaalta tähänkin saattaa vaikuttaa, että pistin aluetoiveiksi 1. South Carolina, 2. North Carolina ja 3. Georgia. Hieman normaalista poikkeavia, mutta toivon, että se koituu mulle itselleni vain hyödyksi. Tietenkin olen avoin kaikille yhteydenotoille, mutta toivon peukut ja varpaat pystyssä, että mahdolliset yhdeydenotot tapahtuisivat edellämainitulta suunnalta.
Äääähhh... Kohta luovun jo toivosta.
Lueskelin tuolla AuPair USA -foorumilla noista matkabiiseistä. Itse taisin tänään löytää omani. Olenhan tämän jo aiemminkin kuullut, mutta vappuna iski ja kovaa. Nyt olen tämän päivän popitellut tätä melkein taukoamatta ja on niin matkafiilis että alta pois! Tietenkin tuntuu haikealta ajatella, että olen mahdollisesti reilun 3kk päästä lentokoneessa matkalla kohti elämäni seikkailua ja että kaverimurut jää tänne kylmään Suomeen. Kyllä tää Suomi on Koti aina<3>
The Pussycat Dolls - Jai Ho!
26. huhtikuuta 2009
Sunday, April 26th, 2009
On ollut ihan uskomattoman kaunis sää tänä viikonloppuna. Aurinko paistanut ja ollut todella lämmin. Voisi melkein luulla, että kesä on virallisesti täällä, vaikka ei vielä kovin vihreää ole. Kyllä se sieltä onneksi kovaa vauhtia tulee. Kesälomaa odotellessa (viikko kesäkuussa, pari viimeistä heinäkuussa ja vielä elokuun eka viikko, ah <3).
Mitä tulee au pair -juttuihin, niin ilmeisesti paperit ovat nyt perheiden nähtävillä ja täytyy vain kärsivällisesti odottaa yhteydenottoja (jotka kuulemma tapahtuvat joko sähköpostin välityksellä taikka puhelimitse). Olen niin varma, että jos saan puhelun Atlantin toiselta puolelta, että jäädyn niin täydellisesti etten osaa sanoa edes omaa nimeäni. Tai jos saan jotain sanottua, niin se tulee olemaan jotain änkyttämisen ja muminan sekoitusta, josta tuskin saa mitää selvää. Toivottavasti tajuavat edes soittaa niin, etten ole ollut nukkumassa, koska se nyt varsinkin olisi täys katastrofi, että pitäisi unenpöpperössä ruveta höpöttämään englanniksi ja yrittää kuulostaa innostuneelta. :D Tosin sen puhelun jälkeen tuskin enää nukuttaisi...
Toivottavasti pian tulee yhteydenottoja, ja TOIVOTTAVASTI sopiva perhe löytyisi nopeasti. Ja, että se tosiaan olisi sellainen, jossa viihtyy vuoden. Koska viihtyminen on melkeinpä kokonaan siitä kiinni, miten hyvin/huonosti tulee perheen kanssa toimeen. Puuh. Liian jännää, ja turhauttavaa tää odottaminen. :D
5. huhtikuuta 2009
Sunday, April 5th, 2009
Hurjaa. Nyt on jo huhtikuu. 20-vuotissynttärit parin viikon päästä. En osaa sisäistää ajatusta siitä, että täytän todella 20 vuotta. Ehkä se jysähtää sitten kerran ja kunnolla. :D Saa nähdä.
Hakupaperit on tällä hetkellä melkeinpä postimerkkiä vaille valmiit lähetettäviksi. Aika jännää, että kohta asiat rupee rullaamaan siihen tahtiin, että kohta huomaan jo seisovani matkalaukkuineni Helsinki-Vantaalla odottamassa lennon lähtöä jonnekin päin maailmaa ja sieltä suunta kohti New Yorkia, jossa meille järjestetään 5 päivän perehdytys ennen perheeseen matkaamista. Ihan positiivista ajatella, että ei meitä ihan ilman minkäänlaista valmistelua heitetä toiselle puolelle Atlanttia, taputeta olkapäälle ja sanota "Koita pärjätä. Nähdään vuoden päästä!" :D
Osaltaan alkaa jo valjeta se karu totuus, että joudun todellakin jättämään monta tärkeää ihmistä tänne, enkä tule näkemään heitä ainakaan vuoteen. Suunnitelmissa onkin, että kesällä vielä ennen lähtöä pitäisi käydä kiertämässä jonkun verran sukulaisia, ja tietenkin viettää laatuaikaa kavereiden kanssa. :) Kunpa kävisi hyvä tuuri, ja saisin USA:stakin nopeasti uusia kavereita, ettei olisi ihan out kaikista jutuista siellä ja pääsisi rutinoitumaan arkeen paremmin, ja olisi tosiaan joku jolle purkaa sydäntä jos siltä tuntuu.
Syksyä odotellessa ...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
