Wednesday, July 29th, 2009

Okei, eli ne jotka ei jaksa kuunnella turhaa valitusta ja kiukuttelua (ja jotka luultavasti pitävät tätä lapsellisena käytöksenä), suosittelen että siirrytte toiselle sivustolle, koska nyt annan tulla niin tuutin täydeltä että alta pois (okei, en ihan, koska vain harvat pystyvät oikeasti sulattamaan mun todellista avautumista ja purkautumista, joten annan teille kiltin version :-D).

Ensinnäkin, en ymmärrä ASSE:n käytöstä millään tavalla. Hain ohjelmaan mukaan viime vuoden syyskuussa (lopulla), ja haastattelu mulla oli lokakuussa. Alunperin mun piti päästä lähtemään matkaan touko-kesäkuussa, mutta koska halusin harkita tän au pair -asian loppuun ollakseni 100% varma siitä, että haluan lähteä, ilmoitukseni viivästyi ja sovittiin, että lähtisin matkaan joskus elokuussa. Okei, se oli ok järjestölle ja ruvettiin pyörittelemään papereita. Mulle luvattiin useaan otteeseen, että "Kyllä, voit nyt alkaa odottelemaan yhteydenottoja perheiltä". Koskaan ei mitään tullut - paitsi sen kerran sain sähköpostia, johon mulle ei enää koskaan vastattu (joten en jaksa laskea sitä yhteydenotoksi). No kun mitään ei kuulunut, niin tottakai sitä jo vähemmästäkin rupeaa kyselemään että missä vika. Olen saanut kuunnella ympäripyöreetä p*skaa vaikka miten kauan, enkä ole nyt yli 1½ kuukauteen kuullut ASSE:sta yhtään mitään. Missään muotoa. (Viimeisimmässä mailissaan joskus toukokuun lopulla ilmoitti, että "NYT voit alkaa odottamaan yhteydenottoja, kun ei perheet hae au pairia kovinkaan aikaisemmin kuin mitä tarvitsevat" ja ehdoteltiin myös vaihtoa Euroopan maihin.)

Toisekseen, koska olin jo todella täynnä ASSE:n käytöstä päätin siis vaihtaa järjestöä Cultural Care:lle, mutta en ilmoittanut ASSE:lle mitään, eli periaatteessa pidin/pidän sitä varavaihtoehtona, jos vaikka sieltä suunnalta alkaisi kuulua jotain. (Kyllä, kuulostaa varmaan idioottimaiselta, mutta näin tein/teen.) Alku näytti Cultural Care:lla todella lupaavalta. Asiat pyörähti käyntiin todella nopeasti ja hommat sujui suht smoothisti (ja luvattiin että kahdessa kuukaudessa pitäisi päästä lähtemään). Ihmiset oli todella mukavia ja hommasta jäi hyvä maku suuhun. Matcheja on tullut yksi, ja seuraavan ilmestymisestä ei ole mitään käsitystä. Mitä olen muiden au pairien blogeja lueskellut, niin on voinut mennä kolmekin viikkoa, ennen kuin seuraava match on ilmestynyt. Öhh? Ei tällanen mun aikatauluun sovi. Ymmärrän kyllä, että en nyt välttämättä (tällä aikataululla en todellakaan) pääse lähtemään silloin kuin halusin, mutta ajattelin nyt kuitenkin että pääsisi parin kolmen viikon viivästyksellä lähtemään. Ei näytä hyvältä.

Ja kolmanneksi sitten päästään siihen mun varsinaiseen aiheeseen, eli syy Ö ja siihen lisätään vielä syy F ja G (joo älkää yrittäkö ymmärtää noita kirjaimia, heittelen niitä ihan hatusta :-D). Eli toisin sanoen mulla on kolme ongelmaa, jotka hidastavat/vaikuttavat siihen, ettei mulle ole niin helppoa löytää perhe. Mulla on näihin kaikkiin syihin lääkärintodistus, joissa ilmoitettaan että ongelmat ei ole ongelmia ja että niistä on ihan turha huolestua, koska kaikki on OK. MIKSI H*LVETISSÄ sitten niistä TEHDÄÄN ONGELMIA?! Miksi meitä, joilla nämä ongelmat on, pitää kohdella eri tavalla, vaikka ollaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin? Miksi meidän niskoille heitetään epäilyksiä ja miksi perheet on niin skeptisiä meidän suhteen? Voin sanoa, että ainakin mun omalla kohdalla kaikki, jotka hylkää mut noiden takia, menettää ihan h*tosti. Koska se mitä ne perheet näkee paperilla, ei ole puoliakaan siitä, mitä ne saisi jos ne valitsisivat mut. Kyllä tiedän, että menee nyt itsekehuskeluksi, mutta tässä tapauksessa olen valmis kehumaan itseni vaikka taivaisiin jos se on siitä kiinni. Koska mä tiedän, että nämä syyt Ö, F ja G ei vaikuta, eikä tule vaikuttamaan, siihen miten mä hoidan hommani. God damn it.

MIKSEI MEILLE VOI ANTAA MAHDOLLISUUTTA?! Miksi meitä "erilaisia" ihmisiä pitää kohdella eri tavalla, kuin teitä "normaaleja"? .......

Sunday, June 21st, 2009

Voi miten ironista, eilen 6:14pm vastaanotin THE mailin, josta sekosin ihan kokonaan ja koko mun maailma meni sekaisin. Sen lisäksi olen nyt myös vastaanottanut KAKSI MUUTA mailia - toinen Englannista ja toinen USA:sta. Miten on mahdollista, että sitten viimein kun löydän sen perheen, jonka luokse todella haluan lähteä, niin näitä au pairin haku/etsintäpyyntöjä sataa ovista ja ikkunoista? :-D Sry guys, too little too late. Muutenkaan nämä kaksi jälkimmäistä eivät ole säväyttäneet maileillaan oikein millään tapaa. Molemmat olivat erittäin lyhyitä ja ytimekkäitä, lähinnä sellaisia hakuilmoituksia, toisin kuin tämän mun perheen maili, joka oli pitkä ja yksityiskohtainen, minkä lisäksi oli vielä liitetty kuviakin. Kyllä nyt huomaa miten pienillä asioilla saa suuren eron aikaan, jos vain jaksaa panostaa. :-)

Tänään pitäisi mennä taas töihin 1pm - 8pm (ja huomenna työpäivä jatkuu 6am!). Ihan hyvät rahathan sieltä tulee kun on sunnuntai, mutta joudun taas kassalle niin ei jaksa naurattaa. Eilen olisin tosin ollut valmis purkamaan angstiani vaikka kassalla, huh! Sekään ei jaksa lohduttaa, kun tietää että tulen olemaan töissä tästä päivästä alkaen aina torstaihin asti, perjantai on vapaa, ja sitten sekä lauantaina että sunnuntaina töissä. Kraah. Sitten onkin maanantai vapaa, minkä jälkeen pakerretaan töissä taas lauantaihin asti ja sunnuntai on vapaa. Buhuu! ;-(

Odotan kyllä maanantaita niin innoissani! Itse asiassa olen nyt jo ihan maanantaissa, en tiedä miksi. Ei tunnu yhtään sunnuntailta. Mutta tosiaan, maanantaina pääsen ilmoittamaan pomolle, etten aio jatkaa tuolla enää 12.8. jälkeen, kun tämä tyttö painelee maailmalle 17.8. mwhahaha! Oi että kun olen iloinen :-D Ah, pitkästä aikaa.

***UPDATE (8:25pm): Jaaha, jos luette kaikki sen "Saturday, June 20th, 2009 part II" postauksen kommentit, niin huomaatte, että ilmeisesti se sitten onkin huijausviesti, joten ... RANTEET AUKI JEEEEEE........................................... Töissä oli ihan v*tun p*skaa ja kaikki romuttu about minuutissa kun saavuin kotiin ja sain tietokoneen auki. MAHTAVAA HEI. V*TTU.

***UPDATE (9:21pm): Tää alkaa mennä mielenkiitoseks, sain siltä "feikki-faijalta" uutta sähköpostia...

***UPDATE (9:48pm): Sain ehkä hulluimman idean ikinä, mutta katsotaan nyt miten käy... ;-D Ei siis liity mitenkään tuohon feikki-perheeseen. Ihan uudet tuulet puhaltavat :-D

***UPDATE (11:18pm): Feikki-faijalta tuli sähköpostia pariin otteeseen tän illan aikana. Nyt voin ihan virallisesti sanoa, että feikki se on (sain sen pussitettua, hähähä, mun kanssa ei ryttyillä). Oli kyllä aika erilainen kokemus mailailla huijarin kanssa. Mutta onpahan tullut nyt sekin koettua. Huomenna aamulla tosiaan 5am herätys ja 6am töihin, kiinnostaa ku kilo p*skaa tällä hetkellä. Mitä jos vain korkkaisin ton mun Leijona pullon tuolta kaapista, ja sen jälkeen tyhjentäisin Breezer- ja siiderivarastoni jääkaapista? Sounds like a plan to me! Ah tätä suomalaista mentaliteettia <3

Saturday, June 20th, 2009 part I

Tiedättekö, kun tulee niitä päiviä jolloin toivotte olevanne joku ihan muu, jossain ihan muualla? No, mulla on tänään sellainen. Todella paha sellainen. Hammasta kiristellen lasken jo päiviä elokuun 17. ja tulin siihen tulokseen, että niitä on 58. Mutta samalla myös 58 liikaa. Olettaen jälleen kerran, että pääsen lähtemään tuolloin.

Eilinen oli kaikkea muuta kuin miellyttävä päivä. Aamulla ajoin skootterilla ihan hirveässä kaatosateessa töihin. Töissä ainoa positiivinen asia oli se, että saatiin kassat suljettua jo jokus 1:20pm, eikä mennyt yhtä myöhään kuin edellisenä vuonna. Työpäivän jälkeen ajoin jälleen ihan hirveässä kaatosateessa kotiin. Sää oli itsessään jo masentava tekijä eilen, mutta eivätpä kaikki eilen tapaamani ihmisetkään tehneet päivästä mitenkään mainitsemisen arvoista (jos se oli tavoitteenne, congratulations, mission accomplished). Positiivisia poikkeuksia toki löytyi.

Mitäs tänään. En tiedä. Olisi vapaapäivä. Melkein toivoisin, että voisin olla töissä, mikä itsessään on jo todella hälyttävää. Yöllä jäi unet hieman vähäisiksi, kun eräs naapureistamme päätti pitää sellaiset bileet, että meidänkin talon ikkunat helisivät musiikin bassojen tahdissa. Vielä 2am aikoihin musiikki raikasi ihan täydellä teholla. En sitten tiedä monenko aikaan ovat rauhouttuneet, kun olen jossain vaiheessa sitten nukahtanut. Onneksi. Mutta tosiaan, kaikessa kokonaisuudessaan eilinen on sellainen päivä, minkä voisin ihan huoletta pyyhkiä mielestäni ja unohtaa.