Okei, eli ne jotka ei jaksa kuunnella turhaa valitusta ja kiukuttelua (ja jotka luultavasti pitävät tätä lapsellisena käytöksenä), suosittelen että siirrytte toiselle sivustolle, koska nyt annan tulla niin tuutin täydeltä että alta pois (okei, en ihan, koska vain harvat pystyvät oikeasti sulattamaan mun todellista avautumista ja purkautumista, joten annan teille kiltin version :-D).
Ensinnäkin, en ymmärrä ASSE:n käytöstä millään tavalla. Hain ohjelmaan mukaan viime vuoden syyskuussa (lopulla), ja haastattelu mulla oli lokakuussa. Alunperin mun piti päästä lähtemään matkaan touko-kesäkuussa, mutta koska halusin harkita tän au pair -asian loppuun ollakseni 100% varma siitä, että haluan lähteä, ilmoitukseni viivästyi ja sovittiin, että lähtisin matkaan joskus elokuussa. Okei, se oli ok järjestölle ja ruvettiin pyörittelemään papereita. Mulle luvattiin useaan otteeseen, että "Kyllä, voit nyt alkaa odottelemaan yhteydenottoja perheiltä". Koskaan ei mitään tullut - paitsi sen kerran sain sähköpostia, johon mulle ei enää koskaan vastattu (joten en jaksa laskea sitä yhteydenotoksi). No kun mitään ei kuulunut, niin tottakai sitä jo vähemmästäkin rupeaa kyselemään että missä vika. Olen saanut kuunnella ympäripyöreetä p*skaa vaikka miten kauan, enkä ole nyt yli 1½ kuukauteen kuullut ASSE:sta yhtään mitään. Missään muotoa. (Viimeisimmässä mailissaan joskus toukokuun lopulla ilmoitti, että "NYT voit alkaa odottamaan yhteydenottoja, kun ei perheet hae au pairia kovinkaan aikaisemmin kuin mitä tarvitsevat" ja ehdoteltiin myös vaihtoa Euroopan maihin.)
Toisekseen, koska olin jo todella täynnä ASSE:n käytöstä päätin siis vaihtaa järjestöä Cultural Care:lle, mutta en ilmoittanut ASSE:lle mitään, eli periaatteessa pidin/pidän sitä varavaihtoehtona, jos vaikka sieltä suunnalta alkaisi kuulua jotain. (Kyllä, kuulostaa varmaan idioottimaiselta, mutta näin tein/teen.) Alku näytti Cultural Care:lla todella lupaavalta. Asiat pyörähti käyntiin todella nopeasti ja hommat sujui suht smoothisti (ja luvattiin että kahdessa kuukaudessa pitäisi päästä lähtemään). Ihmiset oli todella mukavia ja hommasta jäi hyvä maku suuhun. Matcheja on tullut yksi, ja seuraavan ilmestymisestä ei ole mitään käsitystä. Mitä olen muiden au pairien blogeja lueskellut, niin on voinut mennä kolmekin viikkoa, ennen kuin seuraava match on ilmestynyt. Öhh? Ei tällanen mun aikatauluun sovi. Ymmärrän kyllä, että en nyt välttämättä (tällä aikataululla en todellakaan) pääse lähtemään silloin kuin halusin, mutta ajattelin nyt kuitenkin että pääsisi parin kolmen viikon viivästyksellä lähtemään. Ei näytä hyvältä.
Ja kolmanneksi sitten päästään siihen mun varsinaiseen aiheeseen, eli syy Ö ja siihen lisätään vielä syy F ja G (joo älkää yrittäkö ymmärtää noita kirjaimia, heittelen niitä ihan hatusta :-D). Eli toisin sanoen mulla on kolme ongelmaa, jotka hidastavat/vaikuttavat siihen, ettei mulle ole niin helppoa löytää perhe. Mulla on näihin kaikkiin syihin lääkärintodistus, joissa ilmoitettaan että ongelmat ei ole ongelmia ja että niistä on ihan turha huolestua, koska kaikki on OK. MIKSI H*LVETISSÄ sitten niistä TEHDÄÄN ONGELMIA?! Miksi meitä, joilla nämä ongelmat on, pitää kohdella eri tavalla, vaikka ollaan ihan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin? Miksi meidän niskoille heitetään epäilyksiä ja miksi perheet on niin skeptisiä meidän suhteen? Voin sanoa, että ainakin mun omalla kohdalla kaikki, jotka hylkää mut noiden takia, menettää ihan h*tosti. Koska se mitä ne perheet näkee paperilla, ei ole puoliakaan siitä, mitä ne saisi jos ne valitsisivat mut. Kyllä tiedän, että menee nyt itsekehuskeluksi, mutta tässä tapauksessa olen valmis kehumaan itseni vaikka taivaisiin jos se on siitä kiinni. Koska mä tiedän, että nämä syyt Ö, F ja G ei vaikuta, eikä tule vaikuttamaan, siihen miten mä hoidan hommani. God damn it.
MIKSEI MEILLE VOI ANTAA MAHDOLLISUUTTA?! Miksi meitä "erilaisia" ihmisiä pitää kohdella eri tavalla, kuin teitä "normaaleja"? .......
29. heinäkuuta 2009
26. heinäkuuta 2009
Sunday, July 26th, 2009
Eilen oli O:n pikkuveljen 18v. synttärit ja voin sanoa, että olo on tällä hetkellä myös sen mukainen. Voisin todeta, että "en juo enää ikinä", mutta en tee sitä, koska tiedän etten kuitenkaan pidä siitä kiinni. :-D Eilen oli tosiaan hauskaa, mutta tällä hetkellä ei. Mutta kyllä tästä vielä noustaan ... Ehkä huomenna. Tai ens viikolla. :-DD
Ja perhe (match nro. 1) on tosiaan nyt hävinnyt Extranetistä, eli seuraavaa odotellessa. :-)
Ja perhe (match nro. 1) on tosiaan nyt hävinnyt Extranetistä, eli seuraavaa odotellessa. :-)
23. heinäkuuta 2009
Thursday, July 23rd, 2009
Match Nro 1.
Sain kokea positiivisen yllätyksen, kun kotiin päästyäni kirjauduin tarkistamaan sähköpostejani. Ilmoitus ensimmäisestä host-family matchista Extranetissä. No, pikapikaa kirjauduin Extranettiin ja rupesin tutkimaan ehdokasperhettä numero UNO.
Perheeseen kuuluvat siis isä, äiti, 6-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö. Asuvat 20-25min päässä Chicagosta, eli tämän perusteella hienosti päättelin perheen asuvan Illinoisissa. Perheellä on ilmeisesti myös useampi kuin yksi koira, mutta tarkkaa lukumäärää ei mainita. Kuvauksen perusteella liikkuvainen perhe, sillä aktiviteeteissa ja kiinnostuksissa mainittiin mm. tennis, uiminen, kuntosali ja ulkoilmailu yleensä, mutta näiden lisäksi elokuvat ja satunnaisesti myös TV.
Perhe hakee au pairia, joka on joustava, ystävällinen, rehellinen, huolehtivainen, hyväntuulinen/leppoisa ja on luova taiteellisesti ja/tai musikaalisesti. Kommunikointikyky ja taito pitää kuria yllä rauhallisesti ovat arvostettuja piirteitä. Mutta ennen kaikkea perhe haluaa, että au pair oikeasti pitää lapsista ja osoittaa sen myös.
Sitten oli jotain päivärutiineista. Aamulla hoidetaan tietenkin herätys, aamupesu, pukeutuminen ja aamupala. Poika käy kindergartenissa 08:00am - 02:30pm. Tyttö sen sijaan käy lyhyemmillä aamutunneilla maanantaisin ja perjantaisin, mutta syyskuusta alkaen neljänä aamuna viikossa. Kotitöihin he mainitsivat mm. peitien petaamisen, pyykinpesun, silityksen, ruoanlaiton ("making meals", en sitten tiedä onko vaan lapsille suunnattua?), astioiden tiskaamisen (toivottavasti niillä on astianpesukone? :-D) ja muuta kevyttä siivoamista. Tekeekö nää vanhemmat itse mitään? :-O
En nyt sitten tiedä millaista talotaikuria ja siivousihmettä ne oikeen etsii, mutta suurin miinus, minkä keksin oli se, että tää perhe on siis tosiaan uskovainen ja he käyvät kirkossa joka sunnuntai (ja lapsille oli vielä jotain sunnuntaikoulua ja ties mitä D:). Ja tykkäävät tehdä asioita tosiaan perheenä (molemmat vanhemmat tulevat close-knit -perheistä, ja haluavat pitää tätä yllä omassa perheessäänkin), joten en usko että voisin mitenkään välttää tätä kirkossa käymistä, vaikka hakemukseeni laitoin että "Never", kun kysyttiin kuinka usein itse käyn kirkossa (itse kun en tosiaan mikään uskovainen ole).
Jossain kohtaa siellä vielä mainittiin, että perhe haluais opettaa au pairille mahdollisimman paljon niiden elämäntyylistä, historiasta, tavoista ja arvoista ja että tehtäis niitten juttuja. Ja miksen haluaisi oppia Amerikasta, Amerikan tavoista ja kulttuurista parhaassa mahdollisessa ympäristössä - itse Amerikassa, amerikkalaisessa perhessä? Tietenkin haluan, tämähän takia sinne lähdetäänkin. Mutta samalla rupesikin ahdistamaan, että jos nää on jotain himouskovaisia joille Jeesus ja Jumala etc. on todella tärkeitä, että onko nää "niiden jutut" jotain rukouspiirejä yms. D: Ja yrittääkö ne ruveta pelastamaan mua kun olen tällainen hömpänpömppä, joka ei pidä Jumalaa tärkenä jne. Huuuuuuuuh.
Melkeinpä toivoisin, että nää ei ottais yhteyttä ja tulis seuraava. D: Toivottavasti olen niille liian rebeli. >:3 Tää ei vaan tunnu oikealta perheeltä mulle ... That's all. No hard feelings.
***UPDATE (11:31pm): Nyt kun vihdoin vaivauduin lukemaan sen sähköpostin, jossa ilmoitettiin ensimmäisestä host-family matchista, niin sainpa tietää tarkan paikan (kaupungin), jossa perhe siis asuu. Eli Hinsdale, Illinoisissa, 20 mailia Chicagosta. Wikipediasta katselin niin vuoden 2000 väkiluvuksi oli ilmoitettu 17,349 eli reippaasti pienempi paikka, kuin missä itse tällä hetkellä asun.
***UPDATE (July 24th, 05:14pm): Ja se, että mä olen tästä uskontoasiasta tätä mieltä ei tarkota sitä, että haluaisin dissata niitä, jotka ko. asioihin uskovat tai pitävät niitä tärkeinä. Joten älkää ottako tästä itseenne sillä tämä on vain MINUN mielipiteeni, ok? Kiiiiitoooos. :3
Sain kokea positiivisen yllätyksen, kun kotiin päästyäni kirjauduin tarkistamaan sähköpostejani. Ilmoitus ensimmäisestä host-family matchista Extranetissä. No, pikapikaa kirjauduin Extranettiin ja rupesin tutkimaan ehdokasperhettä numero UNO.
Perheeseen kuuluvat siis isä, äiti, 6-vuotias poika ja 3-vuotias tyttö. Asuvat 20-25min päässä Chicagosta, eli tämän perusteella hienosti päättelin perheen asuvan Illinoisissa. Perheellä on ilmeisesti myös useampi kuin yksi koira, mutta tarkkaa lukumäärää ei mainita. Kuvauksen perusteella liikkuvainen perhe, sillä aktiviteeteissa ja kiinnostuksissa mainittiin mm. tennis, uiminen, kuntosali ja ulkoilmailu yleensä, mutta näiden lisäksi elokuvat ja satunnaisesti myös TV.
Perhe hakee au pairia, joka on joustava, ystävällinen, rehellinen, huolehtivainen, hyväntuulinen/leppoisa ja on luova taiteellisesti ja/tai musikaalisesti. Kommunikointikyky ja taito pitää kuria yllä rauhallisesti ovat arvostettuja piirteitä. Mutta ennen kaikkea perhe haluaa, että au pair oikeasti pitää lapsista ja osoittaa sen myös.
Sitten oli jotain päivärutiineista. Aamulla hoidetaan tietenkin herätys, aamupesu, pukeutuminen ja aamupala. Poika käy kindergartenissa 08:00am - 02:30pm. Tyttö sen sijaan käy lyhyemmillä aamutunneilla maanantaisin ja perjantaisin, mutta syyskuusta alkaen neljänä aamuna viikossa. Kotitöihin he mainitsivat mm. peitien petaamisen, pyykinpesun, silityksen, ruoanlaiton ("making meals", en sitten tiedä onko vaan lapsille suunnattua?), astioiden tiskaamisen (toivottavasti niillä on astianpesukone? :-D) ja muuta kevyttä siivoamista. Tekeekö nää vanhemmat itse mitään? :-O
En nyt sitten tiedä millaista talotaikuria ja siivousihmettä ne oikeen etsii, mutta suurin miinus, minkä keksin oli se, että tää perhe on siis tosiaan uskovainen ja he käyvät kirkossa joka sunnuntai (ja lapsille oli vielä jotain sunnuntaikoulua ja ties mitä D:). Ja tykkäävät tehdä asioita tosiaan perheenä (molemmat vanhemmat tulevat close-knit -perheistä, ja haluavat pitää tätä yllä omassa perheessäänkin), joten en usko että voisin mitenkään välttää tätä kirkossa käymistä, vaikka hakemukseeni laitoin että "Never", kun kysyttiin kuinka usein itse käyn kirkossa (itse kun en tosiaan mikään uskovainen ole).
Jossain kohtaa siellä vielä mainittiin, että perhe haluais opettaa au pairille mahdollisimman paljon niiden elämäntyylistä, historiasta, tavoista ja arvoista ja että tehtäis niitten juttuja. Ja miksen haluaisi oppia Amerikasta, Amerikan tavoista ja kulttuurista parhaassa mahdollisessa ympäristössä - itse Amerikassa, amerikkalaisessa perhessä? Tietenkin haluan, tämähän takia sinne lähdetäänkin. Mutta samalla rupesikin ahdistamaan, että jos nää on jotain himouskovaisia joille Jeesus ja Jumala etc. on todella tärkeitä, että onko nää "niiden jutut" jotain rukouspiirejä yms. D: Ja yrittääkö ne ruveta pelastamaan mua kun olen tällainen hömpänpömppä, joka ei pidä Jumalaa tärkenä jne. Huuuuuuuuh.
Melkeinpä toivoisin, että nää ei ottais yhteyttä ja tulis seuraava. D: Toivottavasti olen niille liian rebeli. >:3 Tää ei vaan tunnu oikealta perheeltä mulle ... That's all. No hard feelings.
***UPDATE (11:31pm): Nyt kun vihdoin vaivauduin lukemaan sen sähköpostin, jossa ilmoitettiin ensimmäisestä host-family matchista, niin sainpa tietää tarkan paikan (kaupungin), jossa perhe siis asuu. Eli Hinsdale, Illinoisissa, 20 mailia Chicagosta. Wikipediasta katselin niin vuoden 2000 väkiluvuksi oli ilmoitettu 17,349 eli reippaasti pienempi paikka, kuin missä itse tällä hetkellä asun.
***UPDATE (July 24th, 05:14pm): Ja se, että mä olen tästä uskontoasiasta tätä mieltä ei tarkota sitä, että haluaisin dissata niitä, jotka ko. asioihin uskovat tai pitävät niitä tärkeinä. Joten älkää ottako tästä itseenne sillä tämä on vain MINUN mielipiteeni, ok? Kiiiiitoooos. :3
22. heinäkuuta 2009
Wednesday, July 22nd, 2009
Kyselin tota profiilini vajautta Extranetissä, ja selvisi siis, ettei se koskaan tule mulle näkymään tuon kummoisempana. Eli kaiken pitäis olla ok, ja profiili tallessa niillä match makereillä siellä USA:n päädyssä. Ahh.. Helpottava tieto? En tiedä. :-D Perheitä ei ole siis mulle vielä edes tarjottu. Oonko oikeasti näin vaikea tapaus? D:
Tänään voisin pitää sellaisen päivän etten tee mitään. :-O Tai sitten teen, tai siis kuitenkin teen, mutta ajatustasolla yritän pitää tämän päivän mitääntekemättömänä. :-D Jeaaaa.
Tänään voisin pitää sellaisen päivän etten tee mitään. :-O Tai sitten teen, tai siis kuitenkin teen, mutta ajatustasolla yritän pitää tämän päivän mitääntekemättömänä. :-D Jeaaaa.
21. heinäkuuta 2009
Tuesday, July 21st, 2009
Tosiaan, saksavieraani saapui perjantaina 17.7. joskus puoli kahden aikoihin paikalliselle rautatieasemalle, josta kävin hänet nappaamassa. Vielä ennen töihin lähtöä käytiin hakemassa loput matkatavarat majapaikka A:n luota, ja sen jälkeen jätinkin tyttösen shoppailemaan keskustaan ja itse painuin töihin. Se halus ihan välttämättä kävellä meille kotiin eikä sen takia ottanut vastaan faijan tarjousta autokyydistä sovittuun aikaan sovitusta paikasta. Hulluja nuo saksalaiset. Oli se kuitenkin löytänyt takaisin meille. :-D
Lauantaina (jolloin oli ensimmäinen K-E-S-Ä-L-O-M-A-P-Ä-I-V-Ä), käytiin pikaiseen shoppailemassa keskustassa, ja sitten olikin aika kiikuttaa kaverini, sen poikaystävä ja poikaystävän kaveri Helsinki-Vantaalle - pojat kun pääsi lähtemään 6 päivän reissulle Tokioon. EPISTÄ! Sieltä sitten hieman haikeammissa tunnelmissa päristeltiin meidän autolla takaisin tänne takapajulaan. Eno ja sen porukat oli saapuneet meille lentokenttäreissun aikana, joten vilinää riitti, kun saavuttiin paikalle. Olihan meitä täällä parhaaseen aikaan 5+koira+3+1 = 10. :-D
Sunnuntaina oli pikkusiskoni rippijuhlat (se on jo niin isot, että ihan tässä herkistyy!). Päivä alkoi (mun osalta :-D) joskus puolikymmeneltä aamulla, ja kirkkoon lähdettiin niin, että oltiin paikalla klo 12. Itse tilaisuus alkoi vasta klo 13, mutta siskolla ja muilla riparilaisilla oli vielä jotain juttuja mitä piti käydä läpi. Saatiin varattua hyvät paikat. :-) Tilaisuus kirkossa meni rennosti ja suhteellisen nopeasti. Kotona riitti jälleen kerran vilinää, kun tyyliin kaikki vieraat saapuivat vasta sitten meille kotiin. Ei meitä kirkossa ollut kuin 5+1+2+1. Joskus puoliseitsemän aikaan vein saksavieraani rautatieasemalle, ja hän otti suunnakseen Tallinnan - jälleen kerran. Sunnuntai-illan päätti vielä koko perheen yhteinen leffailta paikallisessa leffateatterissa, jossa pyöri siis uusin Harry Potter. :-)
Eilen, eli maanantaina, kävin sitten tapaamassa sitä kaveria, joka mun piti nähdä jo lauantaina, mutta mikä siirtyi maanantaille saksavieraani yllättävän saapumisen takia. Siellä sitten pörräsin johonkin iltaseitsemään, jonka jälkeen raahauduin kotiin (kaupan kautta), söin pikaisesti ja kiiruhdin seuraavaan paikkaan. Oltiin O:n kanssa sovittu, että lähdetään tsekkailemaan Helsingin yöelämää maanatai-iltana. :-D Saatiin seuraksi vielä muuta miespuoleinen edustaja, joista toinen toimi kuskina. Rakastuin ihan kokonaan siihen pieneen AussieBar -nimiseen paikkaan Kampissa, Finnkinon teatterin vieressä. Ahhhh. I-H-A-N-A. :-))
Tänään käytiin O:n kanssa uudelleen Helsingissä - tällä kertaa kuitenkin vain ihan shoppailumielessä. Päädyttiin syömään Kaisaniemenkadulla sijaitsevaan Ravintola Bangkokiin. Ne, jotka rakastavat aasialaista ruokaa, MENKÄÄ SINNE! Aivan ihanat sapuskat, ja suhteessa vieläpä halpaa. Tunnelma, sisustus ja paikka yleensä .... Taisin rakastua vielä enemmän kuin siihen Aussi baariin!
PS: Au pair -asiaan ei vieläkään mitään uutta.
PPS: Mulla on K-E-S-Ä-L-O-M-A-A-A-A-A! :-------D
PPPS: Tuli kauhean epäselvä ja suhteessa lyhyet sepustukset tapahtumista, mutta en jaksa vaivata kesälomalla olevaa pääparkaani enempää. Haha. :--D
Lauantaina (jolloin oli ensimmäinen K-E-S-Ä-L-O-M-A-P-Ä-I-V-Ä), käytiin pikaiseen shoppailemassa keskustassa, ja sitten olikin aika kiikuttaa kaverini, sen poikaystävä ja poikaystävän kaveri Helsinki-Vantaalle - pojat kun pääsi lähtemään 6 päivän reissulle Tokioon. EPISTÄ! Sieltä sitten hieman haikeammissa tunnelmissa päristeltiin meidän autolla takaisin tänne takapajulaan. Eno ja sen porukat oli saapuneet meille lentokenttäreissun aikana, joten vilinää riitti, kun saavuttiin paikalle. Olihan meitä täällä parhaaseen aikaan 5+koira+3+1 = 10. :-D
Sunnuntaina oli pikkusiskoni rippijuhlat (se on jo niin isot, että ihan tässä herkistyy!). Päivä alkoi (mun osalta :-D) joskus puolikymmeneltä aamulla, ja kirkkoon lähdettiin niin, että oltiin paikalla klo 12. Itse tilaisuus alkoi vasta klo 13, mutta siskolla ja muilla riparilaisilla oli vielä jotain juttuja mitä piti käydä läpi. Saatiin varattua hyvät paikat. :-) Tilaisuus kirkossa meni rennosti ja suhteellisen nopeasti. Kotona riitti jälleen kerran vilinää, kun tyyliin kaikki vieraat saapuivat vasta sitten meille kotiin. Ei meitä kirkossa ollut kuin 5+1+2+1. Joskus puoliseitsemän aikaan vein saksavieraani rautatieasemalle, ja hän otti suunnakseen Tallinnan - jälleen kerran. Sunnuntai-illan päätti vielä koko perheen yhteinen leffailta paikallisessa leffateatterissa, jossa pyöri siis uusin Harry Potter. :-)
Eilen, eli maanantaina, kävin sitten tapaamassa sitä kaveria, joka mun piti nähdä jo lauantaina, mutta mikä siirtyi maanantaille saksavieraani yllättävän saapumisen takia. Siellä sitten pörräsin johonkin iltaseitsemään, jonka jälkeen raahauduin kotiin (kaupan kautta), söin pikaisesti ja kiiruhdin seuraavaan paikkaan. Oltiin O:n kanssa sovittu, että lähdetään tsekkailemaan Helsingin yöelämää maanatai-iltana. :-D Saatiin seuraksi vielä muuta miespuoleinen edustaja, joista toinen toimi kuskina. Rakastuin ihan kokonaan siihen pieneen AussieBar -nimiseen paikkaan Kampissa, Finnkinon teatterin vieressä. Ahhhh. I-H-A-N-A. :-))
Tänään käytiin O:n kanssa uudelleen Helsingissä - tällä kertaa kuitenkin vain ihan shoppailumielessä. Päädyttiin syömään Kaisaniemenkadulla sijaitsevaan Ravintola Bangkokiin. Ne, jotka rakastavat aasialaista ruokaa, MENKÄÄ SINNE! Aivan ihanat sapuskat, ja suhteessa vieläpä halpaa. Tunnelma, sisustus ja paikka yleensä .... Taisin rakastua vielä enemmän kuin siihen Aussi baariin!
PS: Au pair -asiaan ei vieläkään mitään uutta.
PPS: Mulla on K-E-S-Ä-L-O-M-A-A-A-A-A! :-------D
PPPS: Tuli kauhean epäselvä ja suhteessa lyhyet sepustukset tapahtumista, mutta en jaksa vaivata kesälomalla olevaa pääparkaani enempää. Haha. :--D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
