Sunday, May 10th, 2009

Voi juku. Edellisen postauksen kommentti sai mut ihan sekaisin :D Kiitos N! Tohkeissani menin kaveilemaan kaikki edellisen USA-reissun liput ja laput ja kuvat esille ja nyt melkeinpä tippa linssissä muistelen sitäkin reissua :D Sen reissun perhettä on ainakin ihan hirveä ikävä, enkä kyllä jaksa odottaa, että millon näen heidät uudestaan. Ollaan alustavasti sovittu, että kunhan samalle mantereelle päästään, niin yritetään järjestää uudelleen tapaaminen. Olisi ihan huippua! Ja nyt kun kuulin, että N on lähdössä Atlantaan, niin sitä suuremmalla syyllä haluan Carolina-Georgia -akselille! VOI ÄÄÄÄÄ, en kestä :D !

Tässä olisi teillä vähän materiaalia edelliseltä reissulta :) Perheessänihän asui tuolloin 5-vuotias tyttö D ja 8-vuotias poika R :)

PS: Tänäänhän on siis äitienpäivä, ja samalla myös ystäväni P:n 20-vuotissyntymäpäivä. Onnea kaikille äideille, ja ennen kaikkea superonnittelut P:lle!

PPS: Kello on nyt 8:17pm, ja voin onnellisena todeta, että vihdoin sain sen kannustavan sähköpostiviestin, jota olen jo muutaman päivän odottanut. En siis saanut keneltään perheeltä mitään, mutta eräs ystäväni lähetti viestiä ja käski pitää hänet ajantasalla kaikesta. Ahih, tätä tarvitsin juuri nyt <3

Saturday, May 9th, 2009

Tämän hetkinen sää kuvaa hyvin mielentilaani. Tulee niin paljon, että hyvä kun lehdenalut pysyvät edes puissa, on harmaata ja lähes tulkoon sataa (yllättävä tauko, kun koko päivän tullut vettä).

Töihin piti mennä 7:45am, mutta onnekseni mulla oli lyhyt päivä ja pääsin kotiin jo 1pm. Asiakkaatkin olivat yllättävän hyvällä tuulella, vaikka hulinaa riitti. Monet mainitsivat, että meininki parkkihallissa on sitä luokkaa, että siellä mennään viidakon säännöillä. Kaikesta huolimatta voin todeta, että oli yllättävän mukava päivä töissä (Olenkohan pimahtanut lopullisesti? Minähän inhoan työtäni!). Ennen yhdeksää oli hetken aikaa aikamoiset jonot, jotka saatiin kyllä purettua ihan hyvään tahtiin. Loppupäivästä "jonoa" kerkesi kertyä maksimissaan 3 henkilön verran. Kokoajan oli siis tekemistä, mutta ei kuitenkaan stressaavaan tahtiin.

Illalla olisi työpaikan jotkut virkistysjuhlat, vai mitkä olikaan. :D Minä unohdin iltamaan ilmoittautua, mutta enköhän saa itseni soluttauduttua sekaan ilman, että tulee sanomista. Ei mun ainakaan sinne tartte mennä muiden ruokia syömään mennä, ja muutenkin ajattelin ottaa auton, niin eipä tarvitse alkoholilliseen juomapuoleenkaan koskea. Kamera vielä mukaan, niin voilá, ilta voi alkaa!

Vieläkään ei ole siitä yhteyttä ottaneesta perheestä kuulunut mitään. Ehkä he totesivat, etten ole heille sopiva ja päättivät paneutua muihin ehdokkaisiin. Eli ts. mun pitää nyt sitten vaan odotella, että joku toinen perhe ottais yhteyttä. Pläääh. Kerkesin jo innostua niin paljon, mutta ilmeiseti oli false alarm.

PS: Alan kyllä kirjaimellisesti sekoamaan. Kuuntelin winampilla musiikkia sufflella, ja kun seuraava biisi vaihtui, repesin täydellisesti nauramaan. Ääneen. Pitkään. Kunnes se loppui kuin seinään.

np: Disney (Little Mermaid) - Eric To The Rescue [3:43]

Voi kyllä . . .
Nyt tuijotan seinää apaattisena - biisi nimittäin vaihtui uudelleen.

np: Disney (Little Mermaid) - Part Of That World [3:12]